Puhe tsasounan 40-v praasniekassa 30.11.2013
Isä Esipaimen, arvoisat juhlavieraat
Ennen oman rukoushuoneen valmistumista Liperin kirkonkylän ja lähikylien ortodoksit suuntasivat kirkkomatkansa pääasiallisesti Viinijärvelle Tihvinän Jumalanäidin ikonin kirkkoon. Joskus käytiin myös Joensuussa Pyhän Nikolaoksen kirkossa. Molempiin kirkkoihin oli sen verran matkaa, että se varsinkin autottomilla hankaloitti kirkossakäyntiä, ja sinne lähdettiinkin monesti vain suurempien juhlien aikaan.
Ajoittain kirkonkylän ortodoksien tapaamisissa, mm. tiistaiseurailloissa, syntyi keskustelua omasta rukoushuoneesta, mutta ennen 1960-luvun loppua ne jäivät puheasteelle. Isäni kertoi, että jo ennen sotia hän ja veljensä Erkki olivat yhdessä tuumineet, että kotikylälle Salokylään pitäisi rakentaa ortodoksinen tsasouna.
Jos mennään ajassa vielä enemmän taaksepäin, voidaan todeta, että historialähteiden mukaan Liperin kirkonkylässä Kirkkolahden rannalla joko nykyisen meijerin paikalla tai vastarannalla on sijainnut ortodoksinen pyhäkkö 1500-luvun puolivälin tienoilla. Kirkko lienee ollut peruja pappismunkki Iljan lähetystyöstä alueella. Ruotsin ja Venäjän välillä käytiin v. 1656 – 58 ns. ruptuurisota, johon liittyi myös uskontojen eli ortodoksisuuden ja luterilaisuuden välistä taistelua. Historian kirjat kertovat, että ruptuurisodan aikana ensin Liperin kreikanuskoiset polttivat Liperin luterilaisen kirkon ja pian sen jälkeen tuprahti tuleen myös ortodoksinen pyhäkkö. Tuolta ajalta ovat peräisin liperiläisille tutut paikannimet Vainolampi ja Murhiniemi. Luterilaiset rakensivat Liperiin uuden kirkon 1600-luvulla, mutta ortodokseilla siihen meni aikaa yli 300 vuotta.
Ajatus oman rukoushuoneen rakentamisesta nousi Liperissä vahvasti esille keväällä 1968, jolloin Liperin ev.lut. seurakunta tarjosi julkisesti myytäväksi aivan Liperin keskustassa vastapäätä luterilaista kirkkoa sijaitsevaa seurakuntatalotonttia. Ilmoituksen johdosta virisi paikkakunnan ortodoksien keskuudessa vilkas keskustelu ja lopputuloksena oli, että Taipaleen seurakunnalle lähetettiin 40 ortodoksin allekirjoittama aloite, jossa esitettiin tontin ostamista rukoushuoneen rakentamista varten. Taipaleen seurakunta päättikin tehdä luterilaiselle seurakunnalle ostotarjouksen tontista. Kauppoja seurakuntatalotontista ei kuitenkaan syntynyt. Sen sijaan luterilainen seurakunta tarjosi ostettavaksi rukoushuoneen nykyistä paikkaa kansakoulun vierestä. Taipaleen seurakunta hyväksyi tarjouksen ja kauppakirja seurakuntien kesken allekirjoitettiin 3.9.1970.
Jälkikäteen ajatellen Liperin rukoushuoneelle kävi samalla tavoin kuin monelle muulle sotien jälkeen ns. jälleenrakennuskaudella rakennetulle ortodoksiselle kirkolle. Hyvin harvoin ortodoksinen kirkko tuona aikana voitiin rakentaa kaupungin tai kirkonkylän keskustaan. Yleensä niiden sijaintipaikka oli syrjemmällä. Liperin lisäksi näin tapahtui seurakunnassamme myös Outokummun kirkon kohdalla ja hyvin monen uuden pyhäkön osalta ympäri Suomea. Ei voi kuin ihmetellä, miksi näin meneteltiin. Ainakin omasta mielestäni kirkko tulisi aina sijoittaa keskelle kylää. Liperin kirkonkylän ilmeelle olisi ilman muuta ydinkeskustassa sijaitseva ortodoksinen rukoushuone enemmän kaunistukseksi kuin tasakattoinen kerrostalo.
Rukoushuoneen suunnittelu annettiin tehtäväksi rakennusarkkitehti Vilho Suonmaalle, joka oli muutama vuosi aikaisemmin tehnyt Lintulan luostarin uuden kirkon suunnitelmat. Toimeksiantona oli, että arkkitehti suunnittelisi tyylipuhtaan karjalaisen tsasounan. Suonmaa pyysi saada tehdä rinnalle vertailtavaksi myös oman luonnoksensa rukoushuoneeksi. Suonmaan kartiomalliseen ehdotukseen suhtauduttiin aluksi pääosin kielteisesti, mutta pikku hiljaa se alkoi omaperäisenä ratkaisuna kiinnostaa. Kun seurakunnassa oli jo ennestään kaksi karjalaismallista tsasounaa, Sotkumassa ja Outokummussa, ja kun hankkeelle saatiin myös arkkipiispa Paavalin hyväksyntä, päädyttiin lopulta yksimielisesti rakentamaan puhtaasti 1970-lukua edustava suomalainen rukoushuone.
Rukoushuonehanketta varten Taipaleen seurakunnanvaltuusto valitsi kaksi toimikuntaa: rukoushuonetoimikunnan ja rakennustoimikunnan. Rukoushuonetoimikunnan tehtäväksi tuli vapaaehtoisten lahjoitusten hankkiminen ja mm. rakentamiseen tarvittavan puutavaran keräyksen järjestäminen. Rakennustoimikunnan tehtävänä taas oli hankkeen toimeenpano. Rukoushuonetoimikunnan puheenjohtajana toimi Salokylän koulun opettaja Simo Pussinen ja rakennustoimikunnan puheenjohtajana seurakunnanvaltuuston varapuheenjohtaja Viljam Piiroinen, jotka olivatkin rukoushuoneprojektin voimahahmoja.
Rukoushuonetoimikunta onnistui erinomaisesti raha- ja puulahjoitusten keräyksessä. Lahjoituksina saatiin nimittäin yhteensä 248 runkoa sahatukkeja, jotka sahuutettiin lankuiksi ja laudoiksi. Puukeräyksen myötä rakennushankkeesta tuli ekumeeninen, sillä lahjoittajina oli niin ortodoksisia kuin luterilaisia isäntiä. Toimikunnat järjestivät useita talkoita, joissa mm. kaadettiin rakennuspaikalta liika puusto ja muutenkin se raivattiin. Myöhemmin mm. perustusten valu tehtiin talkoilla. Rakentamisen rahoittamiseen seurakunta käytti oman metsän puunmyyntituloja ja pankkilainoitusta.
Rakennustyöt päästiin aloittamaan loppukesästä 1972. Rakentajiksi oli saatu ammattimiehiä, jotka kokivat uuden kirkon rakentamisen haasteelliseksi ja kiinnostavaksi tehtäväksi. Päävastuussa rakennustöistä oli nelihenkinen kirvesmiesryhmä Liperinsalosta. Siihen kuuluivat Mauri ja Teuvo Parkkinen, Jaakko Kinnunen ja Paavo Räsänen. Heidän osuutensa onnistuneeseen lopputulokseen on merkittävä. Rukoushuonetontin vesijohto- ja viemärityöt tehtiin urakoitsija Uki Niemeläisen johdolla. Alttarin ja eteisosan Särkijärven kivilouhimosta hankittujen kivilaattojen muurauksen suoritti muurari Aatto Tolvanen. Rakennustyömaan valvojana toimi rakennusmestari Erkki Hyttinen.
Rukoushuone valmistui toukokuussa 1973. Sen rakentaminen maksoi 145.000 silloista markkaa. Rukoushuoneen ikonit saatiin seurakunnan ja kirkollishallituksen varastoista ja kellotornin kirkonkellot Valamon luostarista ja kirkollishallituksen varastoista. Tsasouna päätettiin pyhittää apostoli Andreakselle, jonka ikoni tilattiin Kuopiossa asuneelta japanilaiselta ikonimaalarilta Petros Sasakilta.
Apostoli Andreaksen rukoushuone vihittiin käyttöönsä juhannuksena 23.6.1973. Pyhäkköä vihkimään saapui Helsingin metropoliitta Johannes, joka hoiti tuolloin arkkipiispan tehtäviä arkkipiispa Paavalin sairastumisen johdosta. Liturgiaan ja juhlaan osallistui yli 300 juhlavierasta, joista vain osa mahtui sisälle rukoushuoneeseen. Aurinkoinen sää mahdollisti liturgiaan osallistumisen myös pihamaalta käsin, kun tsasounan ovet olivat koko ajan avoimina. Vieraiden joukossa herättivät huomiota värikkäisiin kansallisasuihin pukeutuneet koltat, joita vihkimistilaisuuteen saapui Pohjois-Karjalan matkallaan linja-autollinen. Itsekin muistan hyvin nuo juhlat, sillä minulle oli uskottu tärkeä tehtävä: toimin nimittäin metropoliitta Johanneksen autokuskina.
Kirkkojärjestyksemme mukaan jokaisella kirkolla ja rukoushuoneella tulee olla isännöitsijä. Rukoushuoneen isännän tärkeässä tehtävässä ovat Liperissä toimineet Viljam Piiroinen, Kari Laurila, Irke Petterberg-Laurila ja tästä syksystä alkaen Eila Pennanen.
Menneet vuosikymmenet ovat osoittaneet, että Liperin ortodoksit ovat olleet tyytyväisiä saatuaan oman hiljentymispaikan ja kiinnekohdan toiminnalleen. Apostoli Andreaksen rukoushuoneesta on tullut kirkollisen toiminnan keskipiste tällä alueella. Sekä liturgia- että vigiliapalveluksia on siellä 1 – 2 kertaa kuukaudessa, minkä lisäksi toimitetaan silloin tällöin mm. kasteen ja avioliiton sakramentteja ja hautauspalveluksia. Pyhän Andreaksen praasniekasta marraskuun lopussa on tullut meille odotettu juhla. Tsasouna on myös hyvässä toimintavireessä tällä hetkellä olevalle Liperin Tiistaiseuralle tärkeä kokoontumispaikka. Tiistaiseuralaiset huolehtivat pääosin sen kaunistuksesta ja keväiset siivoustalkoot sisätiloissa ja piha-alueella ovat jo perinne. Rukoushuoneen rakentaminen on siten monin tavoin lisännyt kirkollista aktiviteettia pyhäkön lähiympäristössä. Tsasouna on 40-vuotisen olemassaolonsa aikana koettu tärkeäksi ja tarpeelliseksi ja siitä on tullut meille alueen ortodokseille rakas kohde. Me pyhäkön nykyiset käyttäjät voimme olla kiitollisia seurakunnalle ja hankkeen toteuttajille, että olemme saaneet käyttöömme Liperiin tällaisen pyhän paikan.
Valokuvia Liperin tsasounan 40-v praasniekasta ja juhlasta täällä