Apostolienvertainen Nikolai, Japanin arkkipiispa ja valistaja

Japanin valistaja Nikolai, maallikkonimeltään Johannes Kasatkin, syntyi maalaiskylässä Smolenskin läänissä vuonna 1836. Diakonin poikana hän kävi koulunsa papiston lapsille tarkoitetussa ankeassa oppilaitoksessa. Älykäs ja iloinen Johannes suoriutui kuitenkin opinnoistaan niin hyvin, että pääsi vapaaoppilaaksi Pietarin hengelliseen akatemiaan. Neljännellä vuosikurssilla hänen silmiinsä osui ilmoitus, jossa haettiin pappia Venäjän konsulaatin kirkkoon Japanin Hakodateen. Samana iltana vigilian aikana hänelle kirkastui, että Jumala kutsui juuri häntä lähetystyöhön Japaniin. Päätettyään opintonsa hän vihkiytyi munkiksi nimellä Nikolai, ja jo saman viikon aikana hänet vihittiin diakoniksi ja papiksi. Matkalla Siperian kautta Japaniin hän tapasi pyhän piispa Innokentin (tulevan Moskovan metropoliitan, ks. 31.3.), joka antoi hänelle siunauksensa ja hyödyllisiä neuvoja.

Kesäkuussa 1861 Nikolai saapui Hakodateen. Työsarka osoittautui kuitenkin aivan toisenlaiseksi kuin hän oli kuvitellut. Japani oli vastikään avautunut ulkomaalaisille, ja näihin suhtauduttiin avoimen vihamielisesti. Heitä heiteltiin kivillä ja saatettiin tilaisuuden tullen sivaltaa sapelillakin. Kristinuskoa pidettiin ilkeämielisenä lahkona, ja sen tunnustaminen oli kielletty kuolemanrangaistuksen uhalla.

Jumalan avulla Nikolai alkoi opetella japanin kieltä. Aikaa meni kahdeksan vuotta, mutta vaivan tuloksena hän oppi puhumaan kuin synnynnäinen japanilainen. Kielen lisäksi hän perehtyi maan historiaan ja kirjallisuuteen. Vähän kerrassaan hän alkoi myös kylvää kristinopin siemeniä piittaamatta viranomaisten uhkauksista. Yksi ensimmäisistä käännynnäisistä oli Savabe, joka kävi opettamassa miekkailua Venäjän konsulin pojalle. Hän kertoi kristinuskosta ystävälleen lääkäri Sakaille, ja Jumalan armo kosketti hänenkin sydäntään. Maan lainsäädäntö esti laajamittaisen käännytystyön, mutta käännynnäisten lukumäärän sijaan Nikolai pyrki kasvattamaan uskoon tulleista aitoja ja rohkeita kristittyjä. Savaben ja Sakain avulla hän kokosi yhteisön, johon kuului viisitoista japanilaista uskovaa.

Vasta vuonna 1873 Japanissa kumottiin vanhat kristinuskon vastaiset asetukset, ja maassa voitiin aloittaa vapaa kristinuskon julistaminen. Nikolai oli kuitenkin jo neljä vuotta aiemmin matkustanut Venäjälle anomaan lähetysaseman avaamista Japaniin ja lähetysasema oli avattu vuonna 1870. Heti lainsäädännön salliessa maassa käynnistyi julkinen ortodoksisen uskon julistus. Hakodatessa salaa perustettu nuori kirkko alkoi kasvaa ja vahvistua. Samalla toiminnan keskus siirtyi uuteen pääkaupunkiin Tokioon. Eri puolille maata rakennettiin kirkkoja, toimitettiin jumalanpalveluksia, järjestettiin luentotilaisuuksia ja avattiin kouluja. Ensimmäinen japanilainen pappi vihittiin vuonna 1875. Pyhä Synodi pani merkille Nikolain työn kantaman hedelmän ja kutsui hänet vuonna 1880 Venäjälle piispaksi vihkimistä varten. Tämä oli pyhän Nikolain toinen ja samalla viimeinen matka kotimaahansa. Viimeiset 32 vuottaan hän vietti Japanissa.

Japanilaisen papiston kouluttamista varten Nikolai perusti pappisseminaarin, jossa hän opetti itse. Elämänsä viimeisiin päiviin asti hän valvoi tarkkaan seminaarin toimintaa ja tunsi kaikki oppilaat nimeltä. Teologisten aineiden lisäksi seminaarissa opetettiin venäjää, japania ja kiinaa, minkä tarkoituksena oli turvata hengellisen kirjallisuuden kääntäminen paikallisille kielille. Vaikka Nikolai välitti Japanin nuorelle kirkolle venäläiset liturgiset tavat ja perinteet, hänen tarkoituksenaan oli alusta lähtien perustaa aito paikalliskirkko, jossa käytettiin japanin kieltä ja joka nousi Japanin kansan keskuudesta.

Nuori kristillinen seurakunta joutui kuitenkin vastatusten paitsi pakanuuden myös perinteisten japanilaisten kunniasääntöjen kanssa. Esimerkiksi käskyä rakastaa vihollista pidettiin lähinnä raukkamaisuutena.

Uskontotuuksien opettamista japanilaisille vaikeutti myös ortodoksisen kirjallisuuden täydellinen puuttuminen. Käännöksiä syntyi vain vähitellen. Kaiken muun työn ohella pyhä Nikolai uurastikin itse herkeämättä käännöstyön parissa. Vuosien saatossa hän käänsi japaniksi melkein koko Raamatun sekä keskeiset ortodoksiset jumalanpalveluskirjat kuten Oktoekhoksen, Triodionin, Pentekostarionin ja Mineat. Hänen ansiostaan ortodoksiset jumalanpalvelukset voidaan toimittaa japaniksi kaikessa rikkaudessaan. Lisäksi hänen johdollaan käännettiin parhaiden venäläisten teologien teoksia.

Taloudellisista vaikeuksista ja vihamielisistä hyökkäyksistä huolimatta Nikolai toteutti myös hartaan toiveensa ja rakennutti Tokioon suurenmoisen ortodoksisen katedraalin, jota kansa alkoi kutsua Nikolain taloksi. Kirkon yhteyteen sijoitettiin hiippakuntakeskuksen ja pappisseminaarin lisäksi naisopisto ja kirjapaino.

Perustamassaan Japanin ortodoksisessa kirkossa Nikolai toteutti ihanteita, jotka Venäjällä hyväksyttiin vuosien 1917–1918 kirkolliskokouksessa, mutta jotka vallankumouksen tähden jäivät siellä toteutumatta. Näitä ovat erityisesti yhteisöllisyyden ihanne sekä pappien valinta vaalilla. Nikolai itse yritti olla avoin ja kaikkien tavoitettavissa. Koko elämänsä ajan hän piti päiväkirjaa, jota kertyi kokonaista 30 nidettä ja joka vaikeina aikoina korvasi hänelle ystävän.

Venäjän ja Japanin välisen sodan syttyessä vuonna 1905 Nikolai osoitti samalla sekä suurta harkintaa että suurta rakkautta hengellistä laumaansa kohtaan. Hän kehotti japanilaisia pappeja täyttämään velvollisuutensa isänmaataan kohtaan ja rukoilemaan menestystä Japanin armeijalle, mutta katsoi, ettei itse voinut osallistua sodan aikana jumalanpalveluksiin, joissa hän olisi joutunut rukoilemaan omaa maataan vastaan. Tässäkään tilanteessa hän ei kuitenkaan palannut Venäjälle, vaan pysyi laumansa kanssa, vaikka jumalanpalveluksista pois jääminen oli hänelle suuri uhraus.

Elämänsä loppupuolella pyhä Nikolai sai osakseen koko Japanin, myös ei-kristittyjen, kunnioituksen ja maallisissa lehdissäkin hänestä kirjoitettiin ”pyhänä arkkipiispana”. Vasta kristinuskoon kääntyneille japanilaisille hän antoi omalla elämällään loistavan esimerkin ihmisestä, joka eli kokonaan evankeliumin hengessä.

Vuoden 1911 lopulla Nikolai sairastui. Tammikuussa hän joutui sairaalaan ja helmikuun 3. päivänä hän siirtyi pyhien sakramenttien saattelemana Herransa luo. Japanin ortodoksikristityt olivat jo hänen eläessään kunnioittaneet häntä omana apostolinaan ja hänen haudastaan tuli heti pyhiinvaelluskohde. Venäjän kirkko kanonisoi pyhän Nikolain jo neuvostovallan aikana vuonna 1970.

Pyhiesi rukouksien tähden Herra Jeesus Kristus armahda meitä. Aamen.

Tulostettava sivu