Pyhittäjä Gregorios Hesykasti

Pyhittäjä Gregorios syntyi todennäköisesti Serbiassa 1300-luvun alkuvuosina. Jo hyvin nuorena hänestä tuli pyhittäjä Gregorios Siinailaisen (6.4.) oppilas. Siinailta tullut pyhä Gregorios toi hesykastisen tradition Athokselle ja oppilaittensa välityksellä koko Balkanin ja jopa Venäjänkin alueelle. Opettajansa kuoleman jälkeen (n. 1350) nuorempi Gregorios siirtyi Konstantinopolista Traakian Paroriaan Bysantin keisarikunnan ja Bulgarian raja-alueelle, minne hän asettui asumaan hengellisen veljensä pyhän Romuluksen kanssa. Pian heidän oli kuitenkin pakko lähteä erakkomajastaan turkkilaisten hyökkäysten takia.

Yhdessä hengellisen isänsä Hilarionin kanssa veljet siirtyivät Zagoraan. Pian tämän jälkeen Romulus lähti Athokselle, jonne Gregorios seurasi häntä Hilarionin kuoleman jälkeen. Yhdessä he kilvoittelivat hiljaisuudessa, rukouksessa ja paastossa Athoksen eteläosan erämaassa Suuren lavran lähellä. Heidän luonaan alkoi kuitenkin käydä niin paljon munkkeja ja vierailijoita, että he siirtyivät yksinäisempään paikkaan.

Kun Serbian hallitsija Jovan Uglješ kuoli vuonna 1371, Pyhä vuori menetti voimakkaan suojelijansa. Pelko turkkilaisten hyökkäyksistä levisi munkkien keskuuteen ja monet heistä, joukossa myös Romulus, lähtivät pois Athokselta. Gregorios kuitenkin jäi ja perusti keljansa lähettyville Pyhän Nikolaoksen luostarin, joka tunnetaan nykyisin perustajansa mukaan Gregorioksen luostarina.

Lopulta aseellisten hyökkäysten uhka kasvoi niin suureksi, että Gregorioskin joutui poistumaan Athokselta. Hän meni kilvoittelemaan Serbiaan, missä luostarielämä kukoisti hurskaan ruhtinas Lazarin (15.6.) rakennuttaessa jatkuvasti uusia luostareita. Siellä Athoksen pakolaiset, heidän joukossaan myös Romulus, ottivat hänet lämpimästi vastaan. Heitä alettiin kutsua ”siinailaisiksi”, koska he noudattivat uskollisesti oppi-isänsä pyhän Gregorios Siinailaisen opetuksia. Ruhtinas osoitti heille asuinpaikaksi kauniin rauhallisen paikan Braniševon alueelta. Gregorios asettui luolaan, jonka hän pian muutti pyhälle Nikolaokselle omistetuksi kirkoksi. Oppilaitaan varten hän perusti Gorniakin luostarin. Sieltä käsin ”siinailaiset” perustivat useita luostareita eri puolille Serbiaa levittäen serbialaisten keskuuteen Athokselta ja Siinailta lähtöisin olevaa sydämen rukouksen traditiota.

Jotkut arvelevat, että vähän ennen kuolemaansa (n. 1405) pyhä Gregorios palasi luostariinsa Athokselle. Hänen reliikkejään säilytettiin Gregorioksen luostarissa aina vuoden 1761 tulipaloon saakka, minkä jälkeen ne siirrettiin Serbiaan. Lopulta ne sijoitettiin Gorniakin luostariin. Osa reliikeistä on palautettu Gregorioksen luostarille.

Tulostettava sivu