Pyhä Niketas Tunnustaja

Pyhä Niketas syntyi Paflagoniassa Vähän-Aasian Galatiassa vuonna 763. Hän oli sukua keisari Teofiloksen puolisolle Teodoralle ja sai hyvän kasvatuksen. Kun Niketas oli 18-vuotias, hänen vanhempansa lähettivät hänet hoviin palvelemaan siellä eunukkina. Holhoojahallitsija Irene pani merkille hänen kyvykkyytensä, kohotti hänet patriisin arvoon ja lähetti Sisilian armeijan päälliköksi. Niketas oli lapsuudestaan lähtien halunnut ryhtyä munkiksi ja useita kertoja hän pyysi keisareita Nikeforosta (802–819) ja Staurakiosta (811) hyväksymään hänen eronpyyntönsä. Siihen ei kuitenkaan suostuttu ennen kuin keisari Mikael I:n aikana (811–813) ja silloinkin vain sillä ehdolla, että hän pysyi pääkaupungissa. Näin Niketaksesta tuli munkki 50-vuotiaana, kun keisari uskoi hänen huostaansa Kultaisen Portin luona sijaitsevan luostarin.

Ikonien kunnioittajia alettiin vainota keisari Leo V Armenialaisen aikana (813–820). Niketas oli, kuten munkit yleensäkin, kiivas ortodoksisen uskon puolustaja. Hän siirtyi joidenkin munkkiensa kanssa kaupungin ulkopuolelle perustamaansa pieneen luostariin. Keisari sai kuitenkin kuulla, että he kunnioittivat siellä ikoneita, ja käski sotilaita menemään luostariin ja tallaamaan ikonit jalkoihinsa Niketaksen silmien edessä.

Keisari Teofiloksen aikana (829–842) vaino yhä kiihtyi. Tämä lähetti Teodosios-nimisen upseerinsa uhkailemaan Niketasta maanpaolla, jollei tämä solmi kirkollista yhteyttä kuvainraastaja-patriarkka Antonioksen kanssa. Niketas olisi mieluummin kuollut kuin kieltänyt Kristuksen pyhän kuvan, ja niin hänet karkotettiin luostaristaan yhdessä kolmen muun munkin kanssa. Keisarillinen asetus kielsi ketään auttamasta ikonien tähden vainottuja, ja niin he joutuivat viettämään vaivalloista elämää siirtyen jatkuvasti paikasta toiseen. Lopulta he saapuivat syrjäiselle Katissia-nimiselle paikkakunnalle ja saivat elää muutamia vuosia rauhassa sinne perustamassaan luostarissa. Ollessaan 75-vuotias Niketas sai ilmestyksessä tiedon lähestyvästä kuolemastaan. Hän kokosi oppilaansa luokseen ja kehotti heitä kilvoittelemaan hyveissä loppuun saakka. Hän nukkui rauhallisesti kuolonuneen ja hänen pyhäinjäännöstensä äärellä tapahtui paljon ihmeitä.

Tulostettava sivu