Jumalanäidin ivironilainen ikoni

Jumalanäidin ivironilaisen ikonin historia alkaa 800-luvun Bysantista. Valtakunnassa riehui ikonoklasmin harhaoppi. Nikean kaupungin lähellä eräs hurskas leskivaimo piilotteli poikansa kanssa kodissaan Jumalanäidin ikonia. Eräänä yönä sotilaat tunkeutuivat taloon, kun hän oli rukoilemassa ikonin edessä. Yksi sotilaista löi ikonia miekalla, jolloin Jumalanäidin poskesta alkoi vuotaa verta aivan kuin elävästä olennosta. Sotilaat kiristivät naista ja vaativat häneltä suurta rahasummaa uhaten häntä kidutuksilla. Nainen pyysi aikaa aamuun asti kootakseen rahat. Heti sotilaiden lähdettyä hän otti ikonin ja vei sen meren rannalle. Rukoiltuaan hartaasti ikonin edessä hän heitti sen aaltoihin, mutta ikoni ei vajonnut vaan kohosi pystyasentoon ja lipui vettä myöten kohti länttä.

Lesken poika meni myöhemmin munkiksi Athosvuorelle ja kertoi siellä ennen kuolemaansa näistä ikonin varhaisvaiheista. Myöhemmin Athosvuorelle tuli Georgiasta kilvoittelijoita, jotka perustivat sinne Ivironin luostarin. Vuonna 999 mereen luostarin edustalle ilmestyi Jumalanäidin ikoni. Munkit yrittivät nostaa sen merestä, mutta ikoni ikään kuin pakeni heitä. Muutaman päivän kuluttua Jumalanäiti ilmestyi unessa askeettivanhus Gabrielille ja kehotti tätä yksin hakemaan ikonin merestä. Vanhus toi pyhän ikonin rantaan, ja veljestö toimitti sen edessä kolmen vuorokauden ajan yötä päivää rukouspalveluksia Jumalanäidille. Sitten he veivät ikonin kirkon alttariin. Seuraavana aamuna ikoni oli kadonnut ja vasta pitkän etsimisen jälkeen se löydettiin luostarin portin päältä. Ikoni vietiin takaisin kirkkoon, mutta sama ihme toistui seuraavina öinä. Lopulta Jumalanäiti ilmestyi taas nöyrälle munkki Gabrielille ja ilmoitti, ettei hän halua olla luostariveljien suojeluksessa, vaan suojella itse heitä. Nyt ikoni sai jäädä luostariportin päälle, ja myöhemmin veljet rakensivat portin yläpuolelle kirkon Jumalanäidin kunniaksi. Tästä ikoni sai nimen Portaitissa eli Portinvartija. Ikonin juhlaa vietetään Athosvuorella pääsiäisviikon tiistaina.

Vuonna 1647 moskovalaisen Novospasskin eli Vapahtajan luostarin arkkimandriitta Nikon (Venäjän patriarkkana 1652–1566) pyysi Moskovassa vierailevaa Ivironin luostarin johtajaa Pakomiosta lähettämään Moskovaan tarkan kopion ihmeitätekevästä ivironilaisesta ikonista. Seuraavana vuonna lokakuun 13. päivänä Athosvuoren munkit toivat ikonin kopion Moskovaan. Tsaari ja patriarkka olivat sitä vastassa Ylösnousemuksen portilla Punaisen torin laidalla. Portin edustalle rakennettiin ikonia varten rukoushuone. Näin Moskova sai Athosvuoren tapaan oman ”Portinvartijansa”, puhtaimman Jumalansynnyttäjän voittamattomaksi puolustajaksi. Ikonin kautta tapahtui ihmeitä ja rukoushuoneessa oli aina kansaa rukoilemassa. Ikonia kuljetettiin usein sitä varten tehdyillä vaunuilla luostareihin, seurakuntakirkkoihin, sairaaloihin ja yksityiskoteihin sairaiden luo. Kun ihmiset näkivät ikonia kuljettavien vaunujen tulevan kadulla vastaan, he tekivät ristinmerkin ja lausuivat rukouksen, miehet paljastivat päänsä ja monet polvistuivat kadulle sateesta ja lumesta välittämättä aivan kuin itse Herramme Äiti olisi kulkenut ohitse.

Edellä mainittu patriarkka Nikon tilasi Venäjälle toisenkin kopion Athosvuoren ihmeitätekevästä Ivironin ikonista. Sen maalasivat hänen Athokselle tätä varten lähettämänsä taitavat ikonimaalarit. Ikoni tuotiin Venäjälle vuonna 1656 ja sijoitettiin Valdain luostariin, jonka patriarkka Nikon perusti Novgorodin hiippakuntaan. Venäjän kirkko viettää tämän toisen ikonin juhlaa helmikuun 12. päivänä.

Tulostettava sivu