Diakonia on yksi kirkon työn kulmakivistä. Se on rakkauden kaksoiskäskyn pohjalta jokaista kirkon jäsentä koskettava lähimmäisen huomioimisen muoto, joka voi toteutua monin eri tavoin.
Ortodoksisissa seurakunnissa diakoniatyön organisoinnista vastaavat useimmiten hengellisen työn tekijät eli papit ja kanttorit. Käytännön työ tehdään kuitenkin valtaosin vapaaehtoisvoimin, sillä ammattimaisia diakoniatyöntekijöitä on vain suurimmissa seurakunnissa.
Diakoniatyön kenttä on hyvin laaja: se ulottuu arkisesta ja jopa kertaluontoisesta lähimmäisen auttamisesta pitkäjänteiseen rinnalla kulkemiseen. Sillä on selkeästi yhteiskunnan muita auttamisjärjestelmiä täydentävä rooli – se kurottaa usein sinne, mihin muu apu ei syystä tai toisesta ulotu.
Seurakunnissa diakonia saa nykyisin esimerkiksi seuraavanlaisia muotoja:
- Kirkkokyydit
- Asiointiapu
- Ystävätoiminta
- Yksinäisyyttä ehkäisevät kohtaamispaikat ja kerhot
- Diakoniaruokailut ja ruoka-avun jakaminen
- Sururyhmät
- Kotouttamistoiminta
- Taloudellinen avustaminen ja sosiaaliohjaus
Myös arkiset kohtaamiset seurakunnan toiminnassa voivat sisältää diakonisen ulottuvuuden. Jo ystävällinen tervehdys tai hymy voi merkitä toiselle paljon, uusi keskustelukumppani kirkkokahveilla vielä enemmän.
Tutustu oman seurakuntasi diakoniatyön muotoihin ja tule palvelemaan tai pyydä rohkeasti apua.