Kirkollinen sanasto

 

E F H I J K L M N O P R S T U Y

 

Aamupalvelus
   Kirkollisen vuorokauden neljäs palvelus, joka nimensä mukaisesti toimitetaan useimmiten aamulla. Slaavilaisessa perinteessä juhlapäivien ja sunnuntaiden aattona aamupalvelus muodostaa yhdessä ehtoopalveluksen ja ensimmäisen hetken kanssa ns. vigiliapalveluksen.
 

Akatistos
   Vapahtajalle, Jumalansynnyttäjälle tai tietylle pyhälle ihmiselle seisaaltaan veisattu ylistysveisu. Akatistos voidaan lukea tai laulaa kirkossa muihin jumalanpalveluksiin liitettynä, sitä voidaan toimittaa myös täysin erillisenä palveluksena, ja sitä voidaan lukea yksityisessä kotihartaudessa.
 

Alidiakoni, ipodiakoni, hypodiakoni
   Tavallisimman piispan toimittamissa jumalanpalveluksissa avustava mieshenkilö, joka on voitu vihkiä alidiakonin arvoon. Nimensä mukaisesti toimi on palvelustehtävä, mutta varsinaisen diakonin tointa vähäisempi. Jumalanpalveluksissa alidiakoni käyttää stikaria, jonka päälle rinnan ympäri on ristinmuotoisesti kiedottu orari.
 

Alkurukoukset
   Aamu- ja iltarukousten, jumalanpalvelusten ja toimitusten alussa luettavat rukoukset. Alkurukouksia ovat Pyhälle Hengelle ja Pyhälle Kolminaisuudelle luettavat rukoukset sekä Herran rukous.
 

Alttariapulainen, ponomari
   Alttariapulainen eli ponomari on kirkonpalvelija, joka auttaa jumalanpalvelusten aikana papistoa alttarissa. Hänen tehtäviinsä mm. kuuluu ennen jumalanpalvelusten alkua asettaa tarvittavat puvut ja muu tarpeisto valmiiksi paikoilleen, sytyttää lampukat, kynttilät ja suitsutushiili.
 

Alttarievankeliumi
   Alttarievankeliumikirja sisältää apostolien Matteuksen, Markuksen, Luukkaan ja Johanneksen evankeliumit. Kirkkovuoden kierrossa on jokaiselle päivälle määrätty luettavaksi tietty evankeliumin jakso. Alttarievankeliumiin nämä jaksot on kirjattu omilla aloitussanoillaan alkaviksi kappaleiksi eli perikoopeiksi.Alttarievankeliumia säilytetään alttaripöydällä antiminssin päällä. Kirja on kirkkorakennuksen keskeisimmällä paikalla muistuttamassa Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen jatkuvasta läsnäolosta ja Hänen opetuksestaan. Alttarievankeliumin kannet ovat tavallisesti metalliset tai jalometalliset. Niissä on joko reliefinä tai erikseen kiinnitettyinä ikoneja.
 

Alttarihuone
   Kirkkorakennuksen itäisin, usein ikonostaasilla kirkkosalista erotettu osa, jossa toimitetaan Ehtoollisen mysteerio.
 

Alttaripöytä
   Alttarihuoneen ja samalla koko kirkkorakennuksen keskeisin paikka on joko kivestä tai puusta valmistettu alttaripöytä, jonka päällä eukaristia toimitetaan.
 

Alusstrikari
   Pappeuden kaikille asteille yhteinen täydellisen jumalanpalveluspuvun alimmaiseksi puettava yleensä valkoinen pitkä vaate.
 

Alusviitta
   Nilkkoihin saakka ulottuva kapeahihainen vaate, jota papisto ja luostariasukkaat käyttävät kaikissa jumalanpalveluksissa, kirkollisissa ja muissa virallisissa tilaisuuksissa. Alusviitta on tavallisimmin väriltään musta, mutta myös muita värejä, kuten harmaata, ruskeaa, vihreää, sinistä ja valkoista käytetään.
 

Analogi
   Analogi on kapea ja korkea tasoltaan kalteva pöytä, jolle kirkossa lasketaan evankeliumikirja - ei ainoastaan lukemista varten vaan sunnuntaisin ja juhlien aamupalveluksissa myös kansan kumartamista ja suutelemista varten. Analogian voidaan käyttää ristin ja ikonien aluspöytänä kirkossa. Analogi toimii myös lukijan pulpettina, jolle hän voi laskea luettavat tekstit.
 

Antiminssi
   Suorakulmainen silkkinen tai pellavainen liina, johon keskelle on yleensä kuvattu Kristuksen hautaaminen.Neljässä kulmassa on usein evankelistojen tai heitä symboloivien härän, leijonan, kotkan ja enkelin kuvat. Antiminssi muistuttaa sekä Kristuksen että marttyyrien haudasta. Liinan alalaitaan on aina kirjoitettu milloin, missä ja mille kirkolle sekä kenen piispan toimesta antiminssiliina on pyhitetty. Tämän alla on vielä varmennuksena piispan omakätinen allekirjoitus. Antiminssi voidaan ymmärtää piispan antamaksi "valtakirjaksi" liturgian toimittamiseen. Antiminssi on alttaripöydän vakiovaruste.
 

Apostoli
   Jeesus nimesi kaksitoista opetuslastaan apostoleiksi, jotka hän lähetti ensin Israelin kansan kadonneiden lampaittensa tykö ja kuolemansa ja ylösnousemuksensa jälkeen kaikkeen maailmaan julkistamaan evankeliumia Taivasten valtakunnassa. Kristuksen kavaltaneen Juudaksen tilalle valittiin kahdentoista apostolin joukkoon arpomalla apostoli Mattias. Myöhemmin Jumala kutsui apostolin tehtävään Paavalin, joka ensimmäisenä lähti saarnaamaan evankeliumia pakanoille. Eivät ainoastaan edellä mainitut vaan kaikki 70 Kristuksen opetuslasta saivat hänen taivaaseenastumisensa aikaan armon alkaa saarnata evankeliumia ja tulla apostoleiksi.
 

Apostolinen paasto
   Apostolien Pietarin ja Paavalin nimeä kantava paasto, jonka kesto riippuu kunakin vuonna vietettävän pääsiäisen ajankohdasta. Paasto alkaa aina viikko Pyhän Hengen päivän jälkeen ja päättyy 29.6. vietettävään apostolien muistopäivään.
 

Apostolinen suksessio
   Näkemys siitä, että ortodoksisen ja katolisen kirkon piispat ovat apostolien työn jatkajia ja että heidän saamansa kahden tai useamman piispan suorittama vihkimys siirtää vihkijöiden kautta todellisen apostolin viran ja Pyhän Hengen lahjan aina uusille piispasukupolville.
 

Apulaispiispa
   Yleensä kirkon päämiehen tai ikääntyneen hiippakuntapiispan avuksi vihitty piispa, jolla ei ole omaa hiippakuntaa.
 

Arkkidiakoni
   Munkkidiakoni, jolle on myönnetty ylidiakonin arvo.
 

Arkkimandriitta
   Arvonimi, joka voidaan myöntää merkittävissä kirkollisissa, hallinnollisissa tai muissa tehtävissä toimineelle pappismunkille. Arvo vastaa valkoiselle papistolle myönnettävää rovastin arvoa.
 

Arkkipiispa
   Perinteisesti käytettynä autokefaalisen tai autonomisen kirkon johtavan piispan arvonimi. Vaikka kaikki piispat ovat vihkimykseltään samanarvoisia, on kirkon järjestyksen ja toiminnan kannalta ollut tarpeellista asettaa jotkut piispat tehtäviltään tai vastuiltaan merkittävämpään asemaan. Suomessa arkkipiispan arvo kuuluu autonomisen kirkon päämiehelle eli Karjalan ja koko Suomen arkkipiispalle. Ekumeenisen patriarkan siunauksesta hän saa käyttää aronsa tunnuksena valkoista klobukkia.
 

Askeesi
   Hengellisistä harjoituksista käytetty nimitys, joka ei ole ominainen yksin kristinuskolle. Ortodoksisessa kristillisyydessä askeesi merkitsee oman tahdon sopeuttamista Jumalan tahdolle, fyysistä pidättäytymistä ja vapaan tahdon käyttämistä sielulle pelastaviin valintoihin. Askeesi on hengellisen valmistautumisen tie. Sen päämäärä on ajallisessa perspektiivissä sopuisan, rauhallisen ja tasapainoisen elämänasenteen ja -tilan saavuttaminen sekä iankaikkisuutta ajatellen sielun pelastaminen.
 

Askeetti
   Paastoten ja rukoillen yksinäisyydessä tai luostariyhteisössä elävästä henkilöstä käytetty nimitys.
 

Athos
   Pohjois-Kreikassa sijaitsevan Halkidikin niemimaan itäisin niemi, josta käytetään myös nimeä Agion Oros eli Pyhä Vuori, on 800-luvulta lähtien ollut ortodoksisen kirkon luostarielämän keskus. Athos on valtiollisesti Kreikkaa, mutta se kuuluu Ekumeenisen patriarkaatin alaisuuteen, ja sille on Kreikan valtion perustuslaissa myönnetty sisäinen hallinto. Athoksella sijaitsee 20 luostaria, ja kaikkiaan niemellä asuu nykyisin noin 1500 kilvoittelijaa.
 

Autokefalia
   Paikalliskirkon täysin itsenäinen ja muista kirkoista hallinnollisesti riippumaton asema.
 

Autonomia
   Tietyn valtiollisen tai maantieteellisesti yhtenäisen alueen kirkon oikeus päättää sisäisistä hallinnollisista ja osin kanonisista asioistaan. Autonominen kirkko on aina jonkin autokefaalisen kirkon hengellisen hallinnon alainen. Suomen ortodoksinen kirkko toimii autonomisena kirkkona Ekumeenisen patriarkaatin alaisuudessa. 

Avioliiton mysteerio
   Avioliitto on miehen ja naisen välinen liitto, joka on solmittu iankaikkiseksi jumalalliseksi ja inhimilliseksi yhteiselämän muodoksi.

Ehtoolliskalusto
Ehtoollisen sakramentin toimittamiseen tarvittavista astioista ja välineistä käytetty yhteisnimi. Ehtoolliskalustoon kuuluvat ehtoollismalja, diskos, tähti, keihäs ja lusikka.
 

Ehtoollismalja, kalkki
   Eukaristian toimittamisessa käytetty jalallinen avarasuinen metallimalja.
 

Ehtoollisyhteys
   Oikeus osallistua ehtoolliseen toisen paikalliskirkon alueella. Opillisesti toisin uskovien kanssa ortodokseilla ei ole ehtoollisyhteyttä. Perustana ehtoollisyhteydelle on siis yhtäläinen käsitys Kolmiyhteisestä Jumalasta, mysteerioista, kirkollisesta hierarkiasta ja opetuksesta.
 

Ehtoopalvelus
   Liturgisen vuorokauden ensimmäinen palvelus, joka toimitetaan vuoden jokaisena päivänä illalla periaatteessa ennen auringonlaskua. Koska kirkollinen vuorokausi luomiskertomukseen pohjautuen alkaa illasta, luetaan ehtoopalvelus jo seuraavaan päivään kuuluvaksi.
 

Ehtooveisu
   Ehtoopalveluksessa laulettava tai luettava veisu:
"Oi Jeesus Kristus, Sinä pyhän kunnian, iankaikkisen taivaallisen Isän, pyhän autuaan ihana Valkeus! Elettyämme auringon laskuun, nähtyämme illan koiton me veisaten ylistämme Jumalaa, Isää, Poikaa ja Pyhää Henkeä. Jumalan Poika, elämän Antaja! Kohtuullista on, että Sinulle kaikkina aikoina hartain äänin ylistystä veisataan. Sen tähden maailma Sinua ylistää." Vastaava valosta kiittävä hymni oli käytössä jo juutalaisilla, ja se veisattiin sapattikynttilää sytytettäessä. Kristillinen ehtooveisu on tiettävästi peräisin 100-luvulta.
 

Ektenia
   Jumalanpalveluksissa lausuttava rukoussarja, joka koostuu lyhyistä anomuksista, joiden välillä lauletaan rukous "Herra armahda" tai "Anna Herra". Ektenian anomukset lausuu yleensä diakoni.
Ekumeeninen
   Yleiskirkollinen eli koko kirkkoa koskeva tai kirkon ykseyttä tähdentävä asia, perinne tai päätös.
 

Ekumeeniset kirkolliskokoukset
   Kirkolliskokoukset, jotka ovat yleisiä ja yhteisiä koko oman aikansa kristikunnalle niin eri paikalliskirkkojen osallistumisen kuin päätösten hyväksymisenkin kannalta. Ekumeenisia kirkolliskokouksia on pidetty seitsemän vuosina 325-787.
 

Enkeli
   Kristillisen opetuksen mukaan enkelit ovat Jumalan luomia henkiolentoja. Ruumiittomina niillä ei ole minkäänlaisia tarpeita, eivätkä ne vanhene tai kuole. Enkelin työnä on ylistää Jumalaa ja suorittaa Hänelle palvelusta. Ne voivat Jumalan tahdosta ilmestyä ruumiillisessa muodossa ihmisille sekä toimia Jumalan sanansaattajina.
Ennenpyhitettyjen lahjain liturgia, paastoliturgia
   Ainoastaan suuren paaston aikana toimitettava liturgia, joka eroaa muista liturgioista siinä, ettei siihen kuulu eukaristista kanonia eli ehtoollislahjojen pyhittämistä.
 

Epistola
   Liturgiapalveluksessa ja eräissä toimituksissa ennen evankeliumia luettava Uuden testamentin teksti.
 

Epitrakiili
   Liturginen vaate, jota käyttävät sekä papit että piispat. Epitrakili kuvaa Jumalan armoa, jota Hän on runsaasti vuodattanut palvelijoilleen, sekä pappeuden siunattua taakkaa. Epitrakiilia käytetään kaikissa jumalanpalveluksissa ja toimituksissa, sillä se on pappeuden tunnus.
 

Esipaimen
   Piispoista käytetty nimitys. Pappeja voidaan nimittää paimeniksi tai sielunpaimeniksi, ja piispoista heidän esimiehinään käytetään nimeä esipaimen. Uskollaan, työllään ja elämällään piispojen tulee olla esikuvana kaittavilleen.
 

Esirukous
   Toisen henkilön puolesta kannettu rukous. Esirukouksessa voidaan muistaa niin eläviä kuin edesmenneitäkin.
 

Etiikka
   Systemaattisen teologian piiriin kuuluva oppiaine, joka on perehtynyt siveyttä ja moraalia käsitteleviin kysymyksiin teologiselta kannalta.
 

Euhologion
   Pyhien toimitusten käsikirja, joka sisältää papin vuorosanat ja toimitusohjeet mysteerioihin, hautaus- ym. toimituksiin sekä myös kodin, uudishedelmien yms. siunaamisiin.
 

Eukaristia
   ks. Ehtoollisen mysteerio
 

Eukaristia, ehtoollisen mysteerio
   Eukaristiaa kutsuttiin alkuaan leivän murtamiseksi tai Herran ateriaksi. Kristuksen Ruumiin ja Veren mysteerio, johon ortodoksisen kirkon jäsenillä on mahdollisuus osallistua liturgiassa. Liturgian keskeisessä osassa ehtoollislahjoina esiin kannetut leipä ja viini muuttuvat Pyhän Hengen vaikutuksesta Kristuksen Ruumiiksi ja Vereksi., jotka jaetaan Ehtoollisen sakramenttiin valmistautuneille uskovaisille. Pyhitetyt lahjat nautitaan Kristuksen kuoleman ja ylösnousemisen osallisuudeksi, syntien anteeksi antamiseksi ja iankaikkiseksi elämäksi.

Evankeliumikirja
   Ks. alttarievankeliumi.

Feloni
   Papin ja alkuaan myös piispan käyttämä liturginen vaate. Se on yhtenäinen, leveä, kellohelmainen ja hihaton takaosaltaan täyspitkä vaatekappale, jossa on ainoastaan kaula-aukko.
Filokalia
   Kokoelma 300-1400-luvuilla eläneiden erakkojen mietteitä. Ortodoksisen hengellisen elämän perusteos.

Fresko
   Tuoreelle kalkkilaastipinnalle väripigmentein tehty seinämaalaus. 

Hartauden ektenia
   Diakonin tai papin jumalanpalveluksissa lausuma sarja rukouskia, joissa hartaasti anotaan Jumalalta apua kaikkiin tarpeisiin luottaen Hänen armoonsa ja ihmisrakkauteensa.
 

Hautakuva
   Kristuksen hautaan laskemista tai hautapaadella lepäävää Kristusta esittävä suuri suorakaiteen muotoinen kankaalle tai puupohjalle maalattu ikoni.
 

Heirotesia
   Toimitus, jossa piispa kättensä vihittävän pään päälle panon ja erityisen siunausrukouksen kautta korottaa vihittävän tiettyyn kirkolliseen tehtävään tai arvoon. Heirotesia suoritetaan aina kirkkosalissa, ja sillä vihitään tehtäväänsä lukija, alidiakoni, luostarin igumeni tai igumenia, rovasti, arkkimandriitta ja ylidiakoni.
 

Heirotonia
   Yleisnimitys kaikkiin ylemmän pappeuden asteisiin, eli diakoniksi, papiksi ja piispaksi, vihkimisestä. Heirotonia ytoimitetaan alttarihuoneessa. Diakonin tai papin vihkimyksen toimittaa yksi piispa. Jos taas vihittävänä on piispa, on toimituksen suorittajina oltava vähintään kolme piispaa.
 

Heksapsalmit
   Aamupalveluksen alussa luettavat kuusi psalmia: 3, 38, 63, 88, 103 ja 143. Sisällöltään liikuttavat psalmit on kirkon perinteessä tapana kuunnella seisaaltaan ja keskittyneesti. Kirkosta sammutetaan lukemisen ajaksi turhat valot, jotta hämärä edesauttaisi kuulijoiden keskittymistä kuolemasta, kärsimyksestä ja iankaikkisesta elämästä kertovien psalmien sanoihin. Heksapsalmien aikana ei liikuta eikä tehdä ristinmerkkiä, koska silloin ajatellaan oltavan mukaan Kristuksen toisen tulemisen tapahtumassa.

Helatorstai, Kristuksen taivaaseenastuminen
   Neljäntenäkymmenentenä päivänä pääsiäisestä vietettävä juhla. Helatorstai on pelastuksen täyttymisen juhla. Koko pelastushistoria - Vapahtajan syntymä, kärsimys, kuolema ja ylösnousemus - loppuunsaatetaan taivaaseenastumisessa.
 

Helluntai, Pyhän Hengen vuodattaminen
   Viidentenäkymmenentenä päivänä pääsiäisestä vietetään Pyhän Hengen vuodattamisen juhlaa eli helluntaita. Toista helluntaipäivää nimitetään Pyhän Kolminaisuuden päiväksi, koska Pyhän Hengen ilmestymisen kautta ihmisille kirkastui Pyhän Kolminaisuuden salaisuus.
 

Herran Äidin paasto
   Elokuun alusta aina Jumalanäidin kuolonuneen nukkumisen juhlaan 15.8. saakka kestävä paastojakso. 
 

Hesykasmi
   Eräiden erakkomunkkien elämäntapa, jossa haetaan Jumalayhteyttä yksinäisyydestä, hiljaisuudesta ja vaikenemisesta.Tavoitteena on saavuttaa Kristuksen kirkastumisessa nähty luomaton valo, Jumalan läsnäolon jatkuva tunteminen ja hengellinen sisäinen tasapaino. Se pyritään saavuttamaan keskittymisen, yksinäisyyteen vetäytymisen, valvomisen ja jatkuvan sydämenrukouksen eli Jeesuksen rukouksen: "Herra Jeesus Kristus, Jumalan Poika, armahda minua syntistä!"
 

Hiippakunta
   Patriarkaatin tai arkkipiispakunnan sisällä oleva seurakunnista muodostuva hallinnollinen yksikkö, jonka johdossa on arkkipiispa, metropoliitta tai piispa. Suomessa on kolme hiippakuntaa Karjala, Helsinki ja Oulu.
 

Horologion
   Päivän kierron aikana luettavat jumalanpalvelusten kiinteät tekstit sisältävä kirja.
 

Horugvi
   Kirkkolippu

Hypodiakoni
   Alidiakoni 

Igumeni
   Miesluostarin johtajan perinteinen arvonimi
 

Igumenia
   Naisluostarin johtajattarelle myönnetty arvonimi.
 

Ihmeidentekijä
   Pyhäksi julistettu henkilö, jonka kautta hänen elinaikanaan tai kuolemansa jälkeen on tapahtunut ihmeitä. Pyhäksi kanonisoidun henkilön pyhäinjäännökset tai häntä esittävä ikoni voivat olla näkymättömän Jumalan näkyvän armotyön eli ihmeen välittäjänä.
 

Ikoni
   Kreikkalaista alkuperää oleva ikoni-sana merkitsee kuvaa. Kristusta, Jumalansynnyttäjää, pyhää ihmistä tai Raamatun tapahtumaa esittävä tavallisesti puulle temperaväreillä maalattu kuva. Ikonit ovat väreihin puettua teologiaa ja välittävät rukoilijalle tai katsojalleen ortodoksista uskonoppia ja sanomaa samalla tavalla kuin kirjoitettu sanakin. Ikonia ei perinteisesti signeerata. Katsotaan, että ikoni on maalattu Jumalan kunniaksi ja Hänen myötävaikutuksellaan maalarin käden kautta.
 

Ikoniliina
   Ikonin päälle koristeeksi ripustettu liina, kapea molemmista päistään levenevä samettiliina, joka on tavallisesti koristettu kirjomalla ja aplikaatioilla.
 

Ikonoklasmi
   Ikoneita vastustavien harhaoppi. Bysantissa vuosina 726-843 vallitsi kiista siitä, onko ikonien kunnioittaminen hyväksyttävää. Ikonoklastien opin perustana oli vanhatestamentillinen kuvakielto (2. Moos. 20: 4,5). Ikonoklasmi tuomittiin kirkolliskokouksissa vuosina 787 ja 843.
 

Ikonostaasi
   Kirkkosalin ja alttarihuoneen yhdistävä kuvaseinä. Sana tarkoittaa varsinaisesti kuvatelinettä.
 

Ilitoni
   Yksivärinen, kuvioton, silkistä, ohuesta pellavasta tai puuvillasta valmistettu suorakaiteen muotoinen liina. Alkuaan pyhä eukaristia toimitettiin ilitonin päällä. Antiminssien yleistyessä kirkoissa ilitoni jäi suojaliinaksi, jonka sisään alttaripöydällä säilytettävä ilitoni on taitettu.
 

Ilma
   Suorakaiteen muotoinen suuri koristeltu liina, jolla pyhät ehtoollislahjat peitetään proskomidin päätyttyä. Tekstiilin katsotaan kuvaavan Kristuksen käärinliinoja tai haudan suulla ollutta kiveä.
 

Inkarnaatio
   Inkarnaatio on kristillisen uskon perusoppi, jonka mukaan Jumala tuli ihmiseksi siten, että Neitsyt Maria tuli Pyhän Hengen vaikutuksesta raskaaksi ja synnytti Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan.
 

Irmossi
   Useamman troparin sarjan ensimmäinen tropari. Irmossi on eräänlainen esikuva sitä seuraaville tropareille, joissa on sama määrä jakeita ja jotka lauletaan aina samalla melodialla kuin irmossi. Esimerkiksi ensimmäistä kanonin troparia sanotaan irmossiksi.

Isä
   Ortodoksisessa kirkossa pappia kutsutaan isäksi, millä viitataan kaittavien ja pappien hengelliseen sukulaisuuteen ja papin tehtävään huolehtia isän tavoin seurakuntaansa kuuluvista hengellisistä lapsista. Vastaavasti piispaa kutsutaan isä esipaimeneksi.

Jalkojen peseminen
Suurena torstaina piispan ja kahdentoista papin toimittama jumalanpalvelus Kristuksen apostoleilleen suorittaman jalkojen pesun muistoksi.

Jeesuksen rukous
Sydämen rukous. Lyhyt rukoushuokaus "Herra Jeesus Kristus, Jumalan Poika, armahda minua syntistä."

Johannes Krysostomoksen liturgia
Yleisimmin toimitettava liturgia, ehtoollisjumalanpalvelus, joka toimitetaan eräitä poikkeuksia lukuun ottamatta muina päivinä paitsi niinä, jolloin toimitetaan Basileios Suuren liturgia tai ennenpyhitettyjen lahjain liturgia. Seurakunnissamme liturgia toimitetaan yleensä vain sunnuntaisin ja juhlapäivinä.

Juhlasoitto
Kirkonkelloilla soitettu kolmisoitto, jossa kaikkia kelloja soitetaan kolmeen otteeseen. Juhlasoitto suoritetaan ehtoopalveluksen, aamupalveluksen ja liturgian edelle.

Jumalanpalvelus
Kirkollisen vuorokauden kiertoon liittyviä jumalanpalveluksia ovat ehtoopalvelus, ehtoonjälkeinen palvelus, puoliyöpalvelus, aamupalvelus, ensimmäinen, kolmas, kuudes ja yhdeksäs hetki. Muita jumalanpalveluksia ovat liturgia sekä mm. rukouspalvelus ja erillisenä toimitettu hetkipalvelus.

Kalkki
Ks. Ehtoollismalja
 

Kamilavka
   Papiston ja munkkien käyttämä sylinterimäinen päähine. 
 

Kanoni
Kanoni-sanalla on ortodoksisessa kirkossa kolme toisistaan poikkeavaa merkitystä:
1.  Pyhien kirjoitusten kanonilla ymmärretään Raamatun sisältämien Uuden ja Vanhan testamentin kirjojen kokonaisuutta. Protestanttisesta Vanhasta testamentista puuttuvat ns. deuterokanoniset kirjat. Sen sijaan ne kuuluvat Septugintaan ja sen slaavinkieliseen laitokseen ja ne ovat käytössä ortodoksisen kirkon liturgisessa elämässä.
2.  Ortodoksisen hymnografian muoto, joka syntyi 600-700 luvuilla syrjäyttäen kontakki-runouden. Kanoni muodostuu yhdeksästä veisusta (joita itse asiassa onkin vain kahdeksan, koska toinen veisu puuttuu kaikista muista paitsi suuren paaston kanoneista ja vainajien yleisen muistopäivän parastaasin kanonista.) Veisut jaetaan irmossiin ja sitä seuraaviin tropareihin.
3.  Kanoneiksi kutsutaan kirkollisen lain järjestykseen, etiikkaan ja tapoihin liittyviä sääntöjä, jotka ovat muotoutuneet lähinnä yleisten ja paikallisten kirkolliskokousten päätöksinä.

Kanonisaatio
   Pyhäksi julistaminen

Karitsa
   Kirkkoleivän keskeltä otettu kuution muotoinen osa , joka liturgiapalveluksessa pyhitetään Kristuksen ruumiiksi. Karitsa on Kristuksen vertasukuvallinen nimitys ja ilmentää hänen kuolemaansa viattomana uhrina.
 

Karjalan valistajat
   Kaikista Venäjän Karjalassa, Lapissa, Inkerin, Vepsän ja Äänisjoen sekä Vienanjoen alajuoksun seuduilla keskiajalla ja uuden ajan alussa kilvoitelleista pyhistä käytetty yleisnimitys. Kaikkiaan Karjalan pyhittäjiä ja valistajia tunnetaan yli 60. 
 

Katabasi
   Irmossi, joka toistetaan jokaisen kanonin veisun jälkeen.
 

Katedraali
   Hiippakunnan pääkirkosta käytettävä nimitys, joka viittaa kirkon alttarihuoneen korkeaan paikkaan, katedraan, eli piispan istuimeen.
 

Katekeesi
   Katekumeeneille eli opetettaville järjestetty uskonnonopetus.
 

Katisma
   Psalmeista koostuva lukujakso. Psalmien kirja eli psalttari on jaettu 20 osaan eli katismaan. Jokainen katisma puolestaan jakaantuu kolmeen osaan eli kolmeen kunniaan. Katismoja luetaan ehtoo- ja aamupalveluksessa. Niiden lukemisen aikana on tapana istua, mihin itse nimityskin viittaa.
 

Katolinen
   Yksi nikealais-konstantinopolilaisessa uskontunnuksessa mainittu ortodoksisen kirkon ominaisuus on katolisuus. Se merkitsee, että kirkko on avoin kaikille ihmisille ja pitää päämääränään kaikkien ihmisten pelastusta ilman mitään erottelua rodun, kansallisuuden tai kielen vuoksi. Ilmaisu merkitsee myös sitä, että kirkko omaa pyhän ilmoituksen ja totuuden täyteyden.
 

Katumuksen mysteerio
   Usein toimitettava mysteerio eli sakramentti, jonka tarkoituksena on synnyttää kristityssä mielenmuutos, jonka seurauksena hän hylkää synninteon ja turvaa Jumalaan.
 

Kelja
   Luostariasukkaan asuma pieni talo tai huone. 
 

Kerubi
   Yksi taivaallisista, ruumiittomista enkelivoimista. Ikoneissa kerubit kuvataan kaksisiipisiksi olennoiksi, joilla on nuoret kasvot. Kerubien tehtävänä on kantaa Herran valtaistuinta ja he vartioivat myös paratiisin porttia. 
 

Kerubiveisu
   Liturgiapalveluksessa ennen suurta saattoa laulettava veisu. 
 

Kierreorari
   Arkki- ja ylidiakonin käyttämä pitkä orari. Tavallisesta diakonin orarista kierreorari poikkeaa siinä, että se on leveämpi ja lähes kaksi kertaa pidempi. Nimensä se on saanut siitä, että vasemmalle olkapäälle kiinnitetty orari kiertää oikean kyljen ympäri. 
 

Kilvoitus
   Pyrkimystä kristillisten elämänarvojen ja -opetuksen täytäntöönpanoon jokapäiväisessä elämässä. Samaa merkitsee myös askeesi-sana. Luostariasukkaasta käytetään myös kilvoittelija-nimitystä. 
 

Kiota
   Ikonia ympäröivä puinen kehys tai kehyksellinen suojalasilla varustettu kaappi eli ikonikaappi.
 

Kirkkoleipä, prosfora, proskuna
   Ehtoollisen mysteriossa käytettävä hapatettu vaalea leipä. 
 

Kirkkolippu
   Tangon päähän kiinnitetty ikonilla varustettu lippu. Kirkkolippuja on pyhäköissä yleensä vähintään kaksi ja niiitä kannetaan mukana kirkollisina juhlina toimitetuissa ristisaatoissa.

Kirkkovuosi
   Syyskuun ensimmäisestä päivästä seuraavan elokuun viimeiseen päivään kestävä täydellinen kirkon vuorokausi-, viikko-, paasto- ja juhlakierron sisältävä jakso. 
 

Kliiros
   Ikonostaasin edustalla olevan solean molemmista laidoista käytetty nimitys.
 

Klobukki
   Päähine, joka muodostuu kamilavkasta eli tasalakkisesta päähineestä ja siihen kiinni ommellusta hunnusta. Klobukkia käyttävät piispat ja munkit.
 

Kontakki
   Varhaiskristillisen hymnografian perustyyppi, joka on raamatullisiin tapahtumiin perustuva lyhyt runoelma. Nykyään kontakilla tarkoitetaan lyhyttä veisua, joka sisältää vietettävän juhlan aiheen tai henkilön dogmaattisen ja historiallisen merkityksen. 
 

Korkeasti pyhitetty
   Arkkipiispoista ja metropoliitoista käytetty kunnioittava nimitys. Sitä käytetään jumalanpalveluksissa, puhuteltaessa ja virallisissa kirjallisissa yhteyksissä. 
 

Korkeasti siunattu
   Piispoista tai apulaispiispoista käytetty kunnioittava nimitys. Sitä käytetään samaan tapaan kuin nimitystä "korkeasti pyhitetty".
 

Koruristi
   Papin koristeellinen kaularisti. Suomessa koruristin käyttöoikeus tavallisesti myönnetään 50 vuotta kestäneestä papin työstä ja erityisen ansioituneelle papille aikaisemminkin. Koruristi on Suomessa korkein mahdollinen papille myönnettävä arvon osoitus, ja sen käyttöoikeuden antaa hiippakunnan piispa. Koruristin ulkomuotoa ei ole määritelty, joten niitä tavataan hyvin erilaisia. 
 

Kotkamatto
   Piispallisissa jumalapalveluksissa käytettävä pyöreä matto, johon on kuvattu kaupungin yllä lentävä kotka. Kotkamattoa käytetään myös piispan vihkimisen yhteydessä. Silloin matto on suurempi ja suorakaiteen muotoinen. 
 

Kultaristi
   Papin kultainen tai kullattu kaularisti. Kirkollinen huomionosoitus, jonka hiippakunnan piispa voi myöntää papille tavallisesti noin 10 vuoden nuhteettoman ja ansiokkaan palvelun jälkeen. 
 

Kuuliaisuustehtävä
   Luostariasukkaalle määrätty työtehtävä, jonka nuhteeton ja ahkera suorittaminen on merkki kilvoittelijan kuuliaisuudesta johdolleen. Kuuliaisuustehtäviä ovat yhtä hyvin luostarin johtaminen, taloudenhoito kuin perunan kuoriminenkin. Tehtävät jaetaan kullekin kykyjensä ja erityislahjojensa mukaan, ja kaikki ne rakkaudella suoritettuina voivat edesauttaa luostarielämän keskeisintä pyrkimystä eli sielujen pelastumista.
 

Käsiristi
   Ks. Siunausristi
 

Käspaikka
   Karjalankielinen nimitys noin 30 cm leveästä ja 2 - 2,5 metriä pitkästä, koristeellisesta käsipyyhkeestä. Liina on tavallisimmin valmistettu kotikutoisesta pellavapalttinasta, joka on koristeltu kutomalla tai eri kirjontamenetelmillä. Erityisesti koristeellisia käspaikkoja tavataan kirkoissa ja kodeissa ikonien päällä koristeliinoina. 

Lampukka
Ikonin edessä poltettava kiinteä tai riippuva pieni öljylamppu. Lampukan valo kuvaa taivaallista, jumalallista valoa, jonka Kristus toi synnin pimentämään maailmaan.
 

Liturgia
   Yleinen ja yhteinen jumalanpalvelus, jossa vietetään pyhää ehtoollista eli eukaristiaa.
 

Liturgiset värit
   Jumalanpalveluspuvuissa ja muissa kirkollisissa tekstiileissä esiintyvää seitsemää eri väriä kutsutaan liturgisiksi väreiksi.

Lusikka
   Ehtoolliskalustoon kuuluu pitkävartinen lusikka, jolla ehtoollislahjat jaetaan kirkkokansalle liturgiapalveluksessa.

Maakumarrus
Erityisen katumuksen tai kunnioituksen osoituksena kristitty voi tehdä kirkossa maahan kumarruksia aina muulloin paitsi sunnuntaisin ja pääsiäisaikana.
 

Mafori
   Naisten käyttämä päällysvaate, joka voidaan usein nähdä ikoneissa mm. Jumalansynnyttäjällä. Mafori on pitkä kangas, joka oli laidasta koristettu nauhalla ja mahdollisesti tupsuin.
 

Mantia
   Täyspitkä hihaton, leveä ja laahuksellinen munkkien käyttämä päällysvaate, joka kiinnitettään leuan alta. Mantian selkäosaa voi koristaa neljäkymmentä vekkiä, joilla muistutaan Kristuksen erämaassa viettämistä päivistä.
Piispojen käyttämä mantia poikkeaa munkkien mustasta mantiasta ensiksikin värinsä puolesta. Toiseksi sitä koristaa edestä neljä taulua, joista kaksi on rinnan korkeudella ja kaksi nilkoissa. Ne kuvaavat Uutta ja Vanhaa testamenttia.
 

Marttyyri
   Uskonsa vuoksi surmattu kristitty on Kristuksen todistaja. Marttyyrius on yksi pyhyyden kriteeri. Jokaisessa vihityssä kirkossa tulee olla alttaripöydässä jonkun marttyyrin pyhäinjäännös.
 

Metropoliitta
   Metropoliitta tarkoittaa samaa kuin hiippakuntapiispa.
 

Mirha
   Mirha eli pyhä öljy on öljystä, viinistä ja hyväntuoksuisista yrteistä keitetty sakea neste. Uudessa testamentissa mirhavoide kuvaa katoamatonta Pyhän Hengen sinettiä. Sitä käytetään mirhalla voiteluun mysteeriossa, aikaisemmin kastetun kirkkoon liittämisessä, kirkon, alttaripöydän ja antiminssin vihkimisessä. Piispa siunaa myös ikonit käyttäen mirhavoidetta.
 

Mitra
   Mitra on pyöreä kupumainen runsaasti kirjailuin, helmin, korukivin ja miniatyyri-ikonein koristeltu päähine. Mitraa käyttävät piispat. Suomen kirkossa Valamon luostarin johtajalle on erikseen myönnetty mitran käyttöoikeus.
 

Monogrammi
   Nimitystä käytetään ikoneissa esiintyvistä Kristuksen ja Jumalansynnyttäjän kirjainlyhenteistä. Monogrammit ovat aina kreikankielisessä asussa. Vapahtajan ikoneissa on Jeesuksen Kristuksen nimen lyhenne muodossa Iå Cå. Jumalansynnyttäjän Neitseen Marian ikonissa on MR QU-monogrammi, joka merkitsee "Jumalanäiti".
 

Muistelukirja
   Kirja, johon on merkitty ensin elävien ja sitten edesmenneiden nimet ja josta heitä muistellaan jumalanpalveluksissa tai yksityisissä rukouksissa.
 

Muistohauta, kenotafi
   Luostarin perustajan tai jonkun muun pyhän henkilön kirkossa sijaitsevan haudan päällä oleva tai muistonsa kunnioittamiseksi kirkkoon asetettu marmorinen tai hopeinen luonnollista kokoa oleva tyhjä hauta-arkku.
 

Muistopalvelus, panihida
   Kuolleen omaisen tai tuttavan muistoksi toimitettu palvelus. Muistopalvelus on tapana toimittaa heti henkilön kuoltua tai mahdollisesti seuraavina päivinä ennen hautajaisia. Sen jälkeen toimitetaan kolmannen, yhdeksännen ja neljännenkymmenennen päivän muistelu, puolivuotismuistelu, sekä siitä eteenpäin muistelu vuosittain aina edesmenneen kuolinpäivänä ja edesmenneen nimipäivänä.
 

Munkki
   Miespuolinen kilvoittelija, joka on antanut munkiksi vihkimykseen kuuluvat lupaukset nöyryydestä, köyhyydestä ja siveellisestä puhtaudesta. Kirkon perinteen ja kanonisen järjestyksen mukaan munkkien ja nunnien tulee asua luostarissa.

Mysteeriot, sakramentit
   Mysteeriot ovat Jumalan näkymättömän armon näkyviä välikappaleita, joilla meille annetaan Pyhän Hengen lahja. Kirkolla on kaksi keskeistä mysteeriä, kaste ja ehtoollinen. 1200-luvun lopulta lähtien määriteltiin kasteen ja ehtoollisen lisäksi mysteerioiksi mirhalla voitelu, katumus, avioliittoon vihkiminen, papiksi vihkiminen ja sairaanvoitelu. Mikään kirkolliskokous ei kuitenkaan ole määritellyt mysteerioiden lukumäärää. Mysteerioiden tarkoitus on eheyttää ihmistä ja todistaa Jumalan Pyhän Hengen työstä kaikessa kristillisessä elämässä ja koko maailmassa.

Noviisi
   Kilvoituselämää luostarissa harjoitteleva mies tai nainen, joka ei ole vielä tehnyt pysyvää päätöstä asettua asumaan luostariin. Perinteisesti kokelaaksi eli noviisiksi voi luostarin johtaja ottaa harkintansa mukaan täysi-ikäisiä, sitoumuksista vapaita henkisesti tasapainoisia ihmisiä. Perinteisesti noviisiaika on kolme vuotta. 
 

Nunna
   Luostarilupaukset tehnyt nainen. 

Omofori
   Kaikkein vanhin piispallisen jumalanpalveluspuvun osa on reunanauhoin ja ristein koristeltu pitkä leveä liina. Piispat käyttävät omoforia päällimmäisenä liturgisen puvun osana kaikissa toimittamissaan jumalanpalveluksissa. 
 

Orari
   Diakonin jumalanpalveluspukuun kuuluu hänen arvonsa tunnuksena pitkä kapea olkanauha, joka on koristeltu seitsemällä ristillä. Orari kiinnitetään stikarin vasempaan olkapäähän napilla, ja ekteniaa lausuessaan diakoni kohottaa oikealla kädellään oraria sivulle rukouksen merkkinä.

Paasto
Paasto merkitse ortodoksisessa kirkossa pidättäytymistä tietyistä ruuista ja myös toisten ihmisten loukkaamisesta sanoin ja teon. Se merkitsee myös erottautumista sellaisista tottumuksista tai taipumuksista, jotka erottavat ihmisen Jumalasta. Paastoa harjoitetaan henkisen kasvun vuoksi eli pyrkimyksenä on saavuttaa sen avulla Jumalan kaltaisuus. Paastoa käytetään myös valmistauduttaessa suureen kirkolliseen juhlaan.
 

Panagia
   Sana viittaa Jumalansynnyttäjään ja sillä tarkoitetaan piispan rinnalla ketjussa riippuvaa suurta, yleensä Jumalansynnyttäjää esittävää medaljonkia. Riipukseen voi olla kuvattuna myös Kristus tai joku pyhä.
 

Papinristi, kaularisti
   Venäjän kirkolta Suomeen omaksuttu tapa antaa papille heti pappisvihkimyksen yhteydessä oikeus kantaa ketjusta rinnalle riippuvaa ristiä.
 

Pappi
   Piispan tehtäväänsä vihkimä kanoniset ehdot täyttävä mies, joka toimittaa seurakuntalaisten edessä jumalanpalvelukset, mysteeriot ja toimitukset sekä opettaa kristinuskon totuuksia ja kristillisen elämänarvon hyveitä.
 

Patriarkaatti
   Kunnioitusta nauttivan historiallisesti tai väkiluvultaan merkittävän ortodoksisen paikalliskirkon arvonimi. Patriarkaatin johtavan piispan arvoon liittyy aina patriarkan arvonimi.
 

Pelena
   Ikonin alapuolella riippuva koristeliina. Pelenoita käytetään kirkoissa ja kotona. Pelenalla voidaan koristaa myös ikonostaasin alaosa, josta hyvänä esimerkkinä Uuden Valamon talvikirkko.
 

Perikooppi
   Alttarievankeliumin sisältämiä päivittäin jumalanpalveluksissa sekä useimmissa sakramenteissa ja toimituksissa luettavaksi määrättyjä erityisiä aloitussanoilla alkavia evankeliumijaksoja kutsutaan perikoopeiksi.
 

Piispa
   Pappeuden korkein aste on piispan virka. Piispalla on pappien tavoin oikeus toimittaa jumalanpalveluksia ja toimituksia sekä kaikki mysteerejä, mutta papin tehtävistä poiketen oikeus myös vihkiä uusia diakoneja ja pappeja sekä osallistua piispojen vihkimiseen. Piispan virka on yksi, mutta kirkon hierarkia on vaatinut palvelutehtävän mukaan kolmijakoista tointa: piispa, metropoliitta ja arkkipiispa.
 

Piispainkokous
   Viroissa ja eläkkeellä olevien kirkkokunnan piispojen kokous, joka käsittelee etupäässä uskonnollisia ja kanonisia asioita. Piispankokouksen jäsenet vihkivät uudet piispat, vahvistavat jumalanpalvelus- ja oppikirjat sekä kirkollishallituksen ja kirkolliskokouksen hengellisiä ja kanonisia asioita tekemät päätökset.
 

Piispan sauva
   Sauva kuvaa piispan paimenen virkaa, jonka mukaan hänen tulee ohjata viisaasti piispalle uskottua laumaa. Se on merkki hengellisestä vallasta, jonka apostolit saivat Kristukselta ja joka apostolisen suksession kautta siirtyy aina uusille piispoille. Sauva mainitaan Raamatussa ohjaamisen, huolenpidon, pelastuksen ja paimenellisen vallan tunnusmerkkinä.
 

Praasniekka
   Kirkollisesta juhlapäivästä ja erityisesti kirkon temppelijuhlasta käytetty slaavilaisperäinen nimitys.
 

Pyhä portti, kuninkaan ovet
   Ikonostaasin keskellä olevat kaksi vierekkäistä alttarihuoneeseen päin avautuvaa ovea. Nimensä ovet ovat saaneet siitä, että niiden kautta tuodaan kansalle pyhien pyhä Kunnian Kuningas eli Kristuksen Ruumis ja Veri pyhitettyjen ehtoollislahjojen muodossa. Pyhää porttia saa perinteisesti käyttää vain papisto ja hekin vain tietyissä palveluksissa ja vain tietyissä palveluksen kohdissa. Pyhää porttia korostavat aina ikonit, mutta niissä saattaa olla myös maalattuja tai kullattuja puureliefejä.
 

Pyhäinjäännös, reliikki
   Kirkon kononisoiman pyhän henkilön ruumiillisista jäännöksistä, Jumalanäidin viitasta ja Kristuksen rististä otetusta palasesta käytetty nimitys. Vihityn kirkon alttaripöytään tai sen alle asetetaan aina jonkun marttyyrin pyhäinjäännös. Reliikki voi olla myös kiinnitettynä antiminssiin.
 

Pyhäinjäännöslipas, reliikkilipas
   Pienehkö metallista, jalometallista tai puusta valmistettu kannellinen rasia, jossa säilytetään pyhäinjäännöksiä.
 

Päällysviitta
   Alusviitan päällä pidettävästä leveähihaisesta täyspitkästä viitasta käytetään nimitystä päällysviitta tai riäsä.

Pääsiäinen, Kristuksen ylösnousemus
   Ortodoksisen kirkon tärkein juhla, joka ei kuulu kahdentoista suuren juhlan joukkoon, vaan on niitäkin suurempi eli juhlien juhla.
 

Resitointi
   Laulava lukutapa, jota käytetään ortodoksisen kirkon jumalanpalvelusten kaikessa lukemisessa. Resitoinnin tarkoituksena on estää lukijaa värittämästä henkilökohtaisilla painotuksillaan tai tunteenomaisella esitystavalla tekstiä ja siten antamasta sille yksipuolista tulkintaan. Resitointi on peräisin juutalaisuudesta.
 

Riisa
   Ikonia peittävä ja suojaava koristeellinen metallivaippa, jonka alta maalausta näkyy vain kasvojen, käsien ja jalkojen osalta. Riisa on valmistettu hopeasta, kuparista tai messingistä. Se saattaa olla kullattu ja koristeltu emalilla, jalokivillä tai helmillä.
 

Ripidi
   Tangon päässä oleva ohut, pyöreä, metallinen tai puinen kiekko, johon on kuvattu serafi molemmille puolillle. Kirkon varhaiskaudella ripidiä käytettiin eukaristian toimituksessa hyönteisten karkoittamiseen. Nykyään niiden katsotaan kuvaavan ruumiittomien enkelvoimien läsnäoloa.
 

Rippi-isä
   Pappi tai pappismunkki, jonka luona seurakuntalainen voi käydä synnintunnustuksella. Rippi-isäksi valitaan pappi, jonka synnintunnustuksella käyjä kokee itselleen "hengelliseksi peiliksi", sillä hän on hengellinen lääkitsijä, jonka puoleen käännytään tarvittaessa. Rippi-isän tulee olla luotettava, oikeudenmukainen, ymmärtäväinen ja häneltä tulisi saada hengellisten keskustelujen kautta riittävää evästystä omaan kilvoitukseen.
 

Ristinmerkki
   Yleisin käytetty rukouksen muoto on ristinmerkin tekeminen. Sitä tehdessä on yhdistettävä oikean käden kolme ensimmäistä sormea pyhän, yksiolennollisen ja jakaantumattoman Kolminaisuuden kuvaukseksi. Kaksi viimeisintä sormea painetaan kämmentä vasten muistuttamaan, että Jeesus Kristus oli sekä täydellinen ihminen ja Jumala. Tällä tavoin yhdistetyillä sormilla tehdään ristinmerkki koskettamalla otsaa, rintaa ja oikeaa sekä vasenta olkapäätä. Ristinmerkki siunaa ajatuksemme, tunteemme ja kättemme työt.
 

Ristisaatto
   Papin ja kirkkokansan lyhtyä, ristiä, kirkkolippuja ja ikoneja kantaen suorittama saatto kirkon ympäri, kirkosta veden äärelle tai johonkin kauempana sijaitsevaan kirkolliseen kohteeseen. Pääsiäisyönä suoritetaan ristisaatto kirkon ympäri, jolla muistellaan Kristuksen haudalle mirhaa tuoneiden naisten matkaa ja varhaiskristillisen ajan kastettujen kulkuetta.
 

Rovasti
   Valkoiselle papistolle myönnettävä huomionosoitus pitkästä, nuhteettomasta ja menestyksellisestä papin työstä. Rovastin arvo vastaa munkkipapistolle myönnettävää arkkimandriitan arvoa.
 

Rukous
   Rukous on Jumalan puhuttelemista anoen, kiittäen tai ylistäen. Rukousta voidaan harjoittaa yksin tai yhdessä, hiljaisesti tai ääneen lausuen. Yhteisöllistä rukousta edustavat kirkon jumalanpalvelukset. Yksityisiä rukouksia ovat puolestaan aamu- ja iltarukoukset.

Rukousnauha
   Langasta punomalla tehty tai jotain sopivaa materiaalia olevista helmistä lankaan pujottamalla valmistettu suljettu nauha, jota käytetään yksityisen, lähinnä Jeesuksen rukouksen lukemisen apuna.
 

Saatto
   Kulkue, jossa papisto kulkee kynttilänkantajan perässä ikonostaasin pohjoisovesta kirkkosaliin ja palaa alttariin pyhän portin kautta. Saatto (pieni tai suuri) toimitetaan ehtoopalveluksessa ja liturgiassa.
 

Sairaanvoitelun mysteerio
   Sairaanvoitelu on elämän ja parannuksen mysteerio, jossa Pyhän Hengen siunaamaan öljyn kautta ihmiseen välittyy Jumalan parantava armo. Se ei ole ns. viimeinen voitelu eli kuoleman mysteerio. Voitelu on sielun ja ruumiin mysteerio, jossa ihmiskehon eri osat voidellaan seitsemään kertaan ristinmerkillä.
 

Sakkos
   Lyhythelmainen stikaria muistuttava, sivuiltaan napitettava leveähihainen piispojen käyttämä jumalanpalveluspuku.
 

Sakramenttilipas
   Alttaripöydän vakiovarusteisiin kuuluva koristeellinen, usein pienen kirkon muotoinen rasia, jossa säilytetään ehtoollislahjoja sairaiden ripitystä varten. Sakramenttilippaassa säilytettävät ehtoollislahjat pyhitetään kerran vuodessa suurena torstaina toimitetussa liturgiassa.
 

Secco
   Kuivalle laastipohjalle kaseiinia, kananmunaa, liimaa ja öljyä sideaineena käyttäen tehty seinämaalaus. Melkein kaikki ortodoksisen kirkkojen seinämaalaukset on tehty secco-menetelmällä.
 

Serafi
   Jesajan kirjassa mainittu enkeliolento, joka merkitsee suomeksi "polttavaa". Serafit kuvataan ikoneissa kuusisiipisinä ja kasvot esillä. Serafin päätä voi ympäröidä sädekehä ja kasvot ovat nuoret.
 

Siunausristi, käsiristi
   Alttaripöydällä säilytettävä metallinen tai puinen risti, johon on kuvattu ristiinnaulittu Kristus. Pappi käyttää ristiä siunatessaan kansaa jumalanpalveluksissa, liturgian ja rukouspalvelusten loppusiunauksissa ja vedenpyhitystoimituksessa. Liturgian päätyttyä pappi antaa siunausristin kirkkokansan suudeltavaksi ja kunnioitettavaksi.
 

Solea
   Ikonostaasin etupuolinen ja usein sen levyinen koroke. Solean käytännöllisenä merkityksenä on, että siellä toimiva papisto olisi koko kirkkokansan nähtävillä.
 

Stikari
   Täyspitkä suora hihallinen jumalanpalveluspuku, jota käyttävät kaikki vihkimyksen saaneet jumalanpalvelusten toimittajat aina lukijasta piispoihin.
 

Suitsuke
   Suitsuketta valmistetaan havupuun pihkaan sekoitetusta tuoksuaineesta. Suomessa käytettävä suitsuke on hankitaan yleensä Kreikasta, missä sitä valmistetaan eri luostareissa.
 

Suitsutusastia
   Kädensijallinen tai ketjujen varassa riippuva pieni metallikuppi, jolla suitsuttaminen jumalanpalveluksissa toimitetaan. Astian pohjalla hehkuvan suitsutushiilen päälle pannaan suitsuke, joka alkaa sulaa ja savuta.
 

Suojelusenkeli
   Varhaiskristillisen perinteen mukaan jokaisella ihmisellä on oma suojelusenkelinsä. Suojelusenkeli kuvataan ikoneissa usein eri tavoin. Enkeli voi olla täysin valkoisessa puvussa pitäen oikeassa kädessään ristiä ja toisessa miekkaa.
 

Suuri paasto
   Pääsiäisjuhlan vastaanottamiseen valmistava, suurta viikkoa edeltävä 40 päivän kestävä paasto. Paaston aikana on viinin ja lihan nauttiminen ankarasti kiellettyä, perinteen mukaan pidättäydytään myös kalasta, kananmunista sekä maitotuotteista. Paastoaja kiinnittää erityistä huomiota myös hengelliseen tilaansa ja sen kohentamiseen.

Synodi
   Sanalla tarkoitetaan piispankokousta, joka kokoontuu kirkon päämiehen johdolla säännöllisesti päättämään toimeenpantavista asioista.
 

Teologia
   Jumalallisen ilmoituksen perusteella muodostettu oppi kristillisen uskon kokonaisuudesta. Teologialla ymmärretään kristinuskon, kirkon sekä sen tradition ja toiminnan tieteellistä tutkimusta.
 

Trikiri
   Piispan toimittamissa jumalanpalveluksissa käytetty kolmihaarainen kynttilänjalka. Trikiriä pidetään Pyhän Kolminaisuuden vertauskuvana.
 

Tropari
   Tropari on historiallisesti ortodoksisen hymnografian peruselementtejä. Suppeasti ymmärrettynä tropari on lyhyt veisu, joka luonnehtii vietettävän juhlan sisältöä tai sinä päivänä muisteltavan pyhän elämää.
 

Tsasouna, rukoushuone, kappeli
   Kirkkoa vaatimattomampi ja alttariton yhteisöllisen rukouksen paikka. Venäjän kieleen pohjautuva nimi paljastaa, että tsasouna on tarkoitettu hetkipalvelusten ja muiden maallikkojen suorittamien palvelusten toimittamiseen.
 

Tuohus
   Mehiläisvahasta tai steariinista tai niiden seoksesta valmistettu kirkossa poltettava ohut pitkä kynttilä. Sytytetyn tuohuksen tuli kuvaa palavaa rakkautta Jumalaa, Jumalansynnyttäjää tai sitä pyhää henkilöä kohtaan, jonka ikonin eteen tuohus sytytetään. Tuohus kuvaa myös rukouksen lämpöä ja on merkkinä taivaaseen pyrkimistämme. Valo merkitsee sitä hengellistä valistusta, joka meille annetaan rukouksen kautta.

Typikon
   Sanalla tarkoitetaan joko jumalanpalvelusjärjestystä tai luostarin sisäisiä sääntöjä. Nykyään sillä tarkoitetaan kirkon liturgista kirjaa, joka sisältää kirkkovuoden kierrossa toimitettavien eri jumalanpalvelusten toimitusjärjestyksen ohjeet.
 

Uhrilahjat
Liturgiapalveluksessa toimitettavassa eukaristiassa tarvittavista leivästä ja viinistä käytetty nimitys.
 

Ylidiakoni
Piispan valkoiseen papistoon lukeutuvalle diakonille myöntämä arvonimi.
 

Ylistysveisu
   Kirkollisina juhlapäivinä aamupalveluksen polyeleossa papin veisaama lyhyt ylistyslaulu. Se sisältää keskeisimmän juhlan aiheen kunnioittamisen perustan.

Tulostettava sivu